Lyhyesti neuropsykologiasta

Neuropsykologia kuuluu käyttäytymistieteiden (psykologiaan) ja neurotieteiden tieteenalaan. Sitä voi opiskella erikoistumisopintoina yliopiston peruskoulutuksen, kuten filosofian tai psykologian maisterin (ent. kandidaatin) tutkinnon jälkeisinä opintoina. Koulutuksen voi suorittaa työn ohessa, jolloin opinnot kestävät arviolta neljä vuotta. Opinnot sisältävät kursseja neuropsykologian, neurologian ja muidenkin neurotieteiden sekä psykiatrian ja kuntoutuksen alalta. Neuropsykologian opiskelu antaa valmiudet työskennellä esimerkiksi erikoissaairaanhoidossa erilaisten neurologisista häiriöistä ( (esim. cp-vamma tai afasia) kärsivien potilaiden kanssa. Neuropsykologit voivat tehdä neurologista tutkimusta ja antaa neuropsykologista kuntoutusta. Neuropsykologi on kiinnostunut aivojen ja tiedonkäsittelytoiminnan, käyttäytymisen- ja tunne-elämän välisistä yhteyksistä sekä niiden häiriöistä ja tutkimisesta. Tutkimus koostuu mm. neuropsykologisista arviointimenetelmistä sekä ymmärryksestä aivojen ja käyttäytymisen välisistä yhteyksistä.

Neuropsykologian opiskelu Suomessa

 

    Neuropsykologian opiskelu tapahtuu yleensä psykologian maisterin opintojen jälkeen tilanteessa, jossa työkokemusta on jo karttunut. Opiskelijat ovat usein työelämässä ja haluavat opiskella sekä lisäkouluttautua neuropsykologian alaan työnsä ohessa. Koulutuksen suorittamisesta myönnetään todistus, josta käy ilmi ala sekä se, mihin todistus antaa pätevyyden. Neuropsykologian alan todistus antaa pätevyyden hakea oikeutta Kelan tukemien neuropsykologisten palvelujen tuottamiseen. Kliinisen neuropsykologian keskeinen työalue on mm. keskushermoston sairaudet ja vammat sekä oppimisvaikeuksiin ja kehityshäiriöihin liittyvien psykologisten seuraamusten diagnosointi ja kuntoutus. Lisäkouluttautumalla neuropsykologian alaan psykologi voi toimia neuropsykologian erikoispsykologin työtehtävissä. Erikoistumiskouluksella nimenomaan vahvistetaan työelämässä olevien asiantuntijoiden ammatillista kehittymistä.

    Neuropsykologian opiskelu vaatii organisointikykyä ja joustavuutta. Opinnot suoritetaan yleensä työn ohessa, joten opiskelijan on oltava valmis opiskelemaan vapaa-ajallaan. Toki osa työpaikoista kannustaa ja tukee opiskelua, joten tuolloin opintoja on kenties mahdollista edistää myös työajalla. Opintoja varten voi hakea myös opintovapaata työstä. Mikäli tavoitteena on saada opinnot käytyä nopeammin, voi opintovapaa olla järkevä vaihtoehto. Opintovapaan rahoittamiseen voi hakea esimerkiksi aikuiskoulutustukea. Aikuiskoulutustukea koordinoi Koulutusrahasto. Neuropsykologian opintojen alussa tehdään HOPS eli henkilökohtainen opintosuunnitelma, jonka tekemiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Opintosuunnitelma kannattaa tehdä huolella, sillä se toimii raamina omille opinnoille. HOPS:iin opiskelija suunnittelee opinnot, joita hän aikoo suorittaa sekä aikataulun, missä ajassa ko. opinnot on tarkoitus tehdä.

    Neuropsykologian opinnot käytännössä

 

    Suomessa Helsingin yliopisto koordinoi neuropsykologian erikoispsykologikoulutusta ja myöntää opinnot suorittaneille todistukset. Neuropsykologian opiskelu alkaa yleensä yhteisellä aloitusseminaarilla sekä kliinisen neuropsykologian opintokokonaisuuteen kuuluvalla teoreettisella alkutentillä. Opinnot jatkuvat siten, että opiskelija osallistuu neuropsykologisen diagnostiikan ja kuntoutuksen seminaareihin. Seminaareja järjestetään noin 3–4 lukukaudessa. Niiden yhteydessä suoritetaan oheiskirjallisuutta, joka hyvin usein on englanninkielistä. Neuropsykologian lisäksi opiskelija suorittaa opintokokonaisuuksia lähitieteistä, kuten neurotieteestä, neurologiasta ja psykiatriasta. Opinnot vaativat hyvää itsekuria ja kykyä itsenäiseen opiskeluu. Opiskelijan tulee olla organisointikykyinen ja valmis pitämään sovituista aikatauluista (ml. HOPS:ssa tehty opintojen suorittamisen suunnitelma) kiinni. Opinnot antavat valmiudet toimia erikoissairaanhoidossa, tehdä tutkimusta ja suunnitella kuntoutusta. Neuropsykologian opintojen jälkeen lisäkoulutusta voi hakea halutessaan vielä ulkomailta.